Busch-Tukkerin leiri näytti tutulta, mutta sade teki siitä tänä vuonna poikkeuksellisen mutaisen. Alkupäivinä nähtiin ennätyksellinen määrä itkukohtauksia, kun sadevesi valui telttojen läpi ja nuotio sammui kolmesti. Eräs urheilija (nimi jätetään mainitsematta, mutta vihje: hän on tottunut voittamaan) yritti sytyttää tulta kahdella märällä kepillä kaksi tuntia – lopputuloksena oli savua, tuskaa ja loistavaa televisiota.
Kausi 20 oli täydellinen muistutus siitä, miksi Olen Julkkis... on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Se ei ole selviytyminen. Se on ihmisyys. Se on näkemässä, kuinka ylimielinen julkkis murtuu, kun hänelle tiputetaan eläimen sukupuolielin juomapulloon.
Tämä kausi oli täydellinen sekoitus draamaa, selviytymistä ja sitä ainutlaatuista "miksi ihmeessä suostuin tähän" -ilmettä, jonka vain australialainen viidakko pystyy tarjoamaan. olen julkkis... päästäkää minut pois! season 20
Tämän kauden puhutuin haaste oli "Kauhujen kaappi", jossa kilpailijat joutuivat makaamaan suljetussa laatikossa, johon tiputettiin kaikkea torakoista käärmeisiin. Koomikko, joka vannoi olevansa kova jätkä, huusi äitinsä perään jo ennen kuin ensimmäinen hämähäkki edes ilmestyi.
Toinen ikimuistoinen hetki nähtiin "Sisäelinsalaatti" -haasteessa, jossa piti pureskella kamelin munuaista ja kengurun kivestystä. Kasvisruokavaliota noudattava laulaja oksensi suoraan kameran linssiin – ja voitti viisi tähteä leirille. Siinä sitä on luonnetta. Busch-Tukkerin leiri näytti tutulta, mutta sade teki siitä
Se kun juontaja ilmoitti, että leiriin on saapunut "yllätysvieras" – ja se olikin vain iso rotta.
4/5 kärmettä.
Kruunajaisissa hän sanoi kyynel silmäkulmassa: "En tiedä miksi äänestitte minut tänne, mutta kiitos. Nyt pääsen kotiin syömään lämpimän aterian."